Historiallisista ja kulttuurisista syistä Suomessa on annettu erityisasema evankelis-luterilaiselle kirkolle ja ortodoksiselle kirkolle. Jopa Suomen perustuslaki mainitsee evankelis-luterilaisen kirkon kirkkolakipykälällään. Erilaisten uskonnollisten ryhmittymien eriarvoistaminen lain voimalla on ajanut suomalaisen kansankirkon keinotekoiseen tilaan, jossa seurakunnista eroavien ihmisten määrästä huolimatta yhteisöverosta annettavaa osuutta ei pienennetä. Muut uskonnolliset tai uskonnottomat ryhmittymät on asetettu alempiarvoiseen asemaan.
Erityisasemaa turvataan suomalaisessa koulujärjestelmässä uskonnon opetuksena, jonka pääasiallinen fokus on muilla verovaroilla maksettavassa evankelis-luterilaisessa opetuksessa. Opetus on tunnustuksellista. Tällaisen opetuksen puolustajat näkevät asian historian opetusta vastaavana aineena, mutta jos peruskoululainen opiskelee jokaista historian oppituntia kohden 1,1 tuntia uskontoa, on kyseessä merkittävä epäkohta. Uskonnon opettamisen asemasta yleisen elämänkatsomustiedon opettamisen asemaa voisi parantaa, jolloin tulevat sukupolvet oppisivat tuntemaan maailman tuhannet filosofiat ja uskomukset neutraalista näkökulmasta.
Suomessa ei virallisesti ole valtionkirkkoa, mutta kirkkojen hallinnon ja rahoituksen suhde on niin voimakkaasti kytköksissä valtioon, ettei toteutuvan valtionkirkon olemassaoloa voi kieltää. Lainsäädännöllä varmistettu erityisasema takaa oikeuden verottaa ja samalla takaa säännöllistä tuloa yhteisöveron kautta, jota muun muassa yritykset maksavat riippumatta suhteistaan uskontokuntiin.
Uskonto on yksityisasia ja vapaus, jota saa harjoittaa tai olla harjoittamatta. Erilaisten yhteisöjen eriarvoinen asema on purettava ja nykyiset valtakirkot voivat muiden uskontokuntien tapaan rekisteröityä yhdistyksiksi tai uskonnollisiksi yhteisöiksi ja kerätä jäsenmaksua muiden tapaan.
Suomessa toteuttamiskelpoisia kirkon ja valtion erottamista koskevia malleja on vähän, mutta esimerkiksi Vidin politiikasta-blogissa oli yksi käyttökelpoinen malli. Siinä annettaan hyvä malli uskonnon opetukselle, kirkon omistuksille ja yhteiskunnallisille vaikutuksille.
